Turvattomista käytännöistä kohti turvallisia yhteisöjä: tarkastelussa traumainformoidut organisaatiot

Johdanto

Trauma ei ole vain yksilöllinen kokemus, vaan ilmiö, joka kietoutuu palvelujärjestelmiin, ammatillisiin kohtaamisiin ja organisaatioiden toimintakulttuureihin. Sosiaali ja terveyspalveluissa trauma heijastuu sekä palvelujen käyttäjien että henkilöstön hyvinvointiin, ja hoitamattomana se voi ylläpitää turvattomia käytäntöjä, kuormitusta ja kontrolliin perustuvia rakenteita. Traumainformoitu työote on yksi mahdollisuus näiden haasteiden kohtaamiseksi, mutta sen juurtuminen osaksi arjen toimintaa edellyttää muutoksia, jotka ulottuvat yksittäisistä kohtaamisista koko organisaation johtamiseen ja rakenteisiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan traumaa osana organisaatiokulttuuria, traumainformoidun työotteen mahdollistajia ja haasteita sekä johtamisen keskeistä roolia kestävän muutoksen edellytyksenä. Artikkeli on kirjoitettu osana Traumainformoitu työote -hanketta, joka on toteutunut vuosina 2023-2026 kolmen ammattikorkeakoulun yhteistyönä ja jossa kehitetty koulutusmalli julkaistaan syksyllä 2026 Innokylässä.

Trauma osana organisaatiokulttuuria

Trauma voi syntyä monin eri tavoin. Joskus se syntyy yksilöön kohdistuvasta odottamattomasta väkivallan teosta tai äkillisestä sairastumisesta, joskus taas vuosien hiljaisesta laiminlyönnistä tai historiallisesta vääryydestä kohdistuen kokonaisiin ihmisryhmiin. (Berring ym. 2024.) Trauman kokeneille saattaa myös aiheutua uudelleentraumatisoitumista, kun esimerkiksi itsemääräämisoikeuden, valinnanvapauden tai hallinnan tunne rajoittuvat palveluorganisaation rattaissa (Huo ym. 2023). Erityisesti arjen kohtaamiset palvelujärjestelmissä voivat joko vahvistaa turvallisuuden kokemusta tai päinvastoin aktivoida aiempia traumaattisia kokemuksia. Tämä näkökulma korostaa rakenteiden ja toimintatapojen merkitystä yksittäisten interventioiden rinnalla (Lovell ym. 2022).

Asiantuntijoilla, jotka työskentelevät mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten parissa, on lisääntynyt riski sijaistraumatisoitumiselle tai työuupumukselle altistumiseen etenkin, jos he ovat itse kokeneet traumoja ja niitä ei ole riittävästi käsitelty. Traumaattiset kokemukset eivät siis vaikuta hyvinvointiin vain niitä kokeneiden yksilöiden tasolla. Hoitamattomat traumat voivat myös ylläpitää turvattomia toimintakulttuureja, joiden jäljet kulkevat mukana niin ihmisissä, kuin heidän ympärilleen rakentuvissa organisaatioissa, joille ominaista on jatkuva jännittyneisyys, epäluottamus ja kontrolliin sekä pakkokeinoihin nojaavat käytännöt. (Berring ym. 2024.) Lisäksi on osoitettu, että ilman systemaattista, koko organisaatiota koskevaa traumainformoitua lähestymistapaa henkilöstön kuormitus ja emotionaalinen etääntyminen voivat normalisoitua osaksi arkea (Lovell ym. 2022; Whitaker ym. 2019).

Traumat voivat siis aiheuttaa pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia myös organisaatioiden toimintaan ja laajemmin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Vakavat traumat korreloivat päihteiden käytön, asunnottomuuden, itsensä vahingoittamisen tai itsemurha-alttiuden, sekä vihamielisyyden ja heikentyneen sosiaalisen toimintakyvyn suhteen vakavissa mielenterveysongelmissa. Traumainformoitu työote toimii organisatorisena viitekehyksenä kaikilla toisiinsa vaikuttavilla tasoilla yksilötoimijoista johtotasolle, mutta sen implementointi muuttuvissa ympäristöissä eri toimijoiden kautta on usein haastavaa. (Berring ym. 2024.)

Mahonin (2024, 1627,1648) systemaattisten katsausten sateenvarjokatsauksessa todetaankin, että vaikka traumainformoitua työotetta on tutkittu monissa eri palveluympäristöissä, on kokonaiskuva organisaation toteutuksesta edelleen hajanainen johtuen sekä tavoista määritellä ja toteuttaa sitä eri konteksteissa. Siksi traumainformoitu työote ja sen toteuttaminen on usein vielä tavoite, ei todellisuutta. Silti toiminnan onnistuneen implementaation näkökulmasta selkeänä korostuu johdon tuki, henkilöstön hyvinvointi ja rakenteiden yhdenmukaistamisen tarve ja merkitys. Erityisesti johtamisen rooli nousee keskeiseksi mahdollistajana kulttuurinmuutokselle (Lovell et al., 2022; Simons et al., 2020).

Traumainformoitu työote ja sen mahdollistajat ja haastajat organisaatiotasolla

Traumainformoitu työote on kokonaisvaltainen tapa lähestyä sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamista ja se lähtee oletuksesta, että sekä palveluiden käyttäjillä että henkilöstöllä voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia. Perusperiaatteisiin kuuluus turvallisten, luotettavien ja läpinäkyvien palvelujen tuottaminen, yhteistyö ja vastavuoroisuus, asiakkaiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen, vertaistuen mahdollistaminen sekä kulttuuristen, historiallisten ja sukupuoleen liittyvien näkökulmien huomioiminen. (Berring ym. 2024, SAMSHA 2023.)

Useat tutkimukset (mm. Simons ym. 2020; Whitaker ym. 2019; Goldstein ym. 2024) osoittavat, että vaikka traumainformoitua työotetta on tutkittu laajasti eri terveydenhuollon konteksteissa, tarkastelu painottuu usein johtamiseen, henkilöstön koulutukseen ja resursseihin, kun taas kulttuurisen osaamisen ja vertaistuen systemaattinen huomioiminen jää vähäisemmäksi. Tutkimusnäyttö kuitenkin tunnistaa useita keskeisiä traumainformoidun työotteen käyttöönottoa mahdollistavia tekijöitä. Näitä ovat organisaation sisäinen ja ulkoinen tuki, johdon sitoutuminen, interventioiden koettu merkityksellisyys, riittävät resurssit sekä joustavat ja kontekstisidonnaiset toimintaperiaatteet. Näitä edistävät edelleen traumainformoidun työotteen koulutus, palvelun käyttäjiltä kerätty palaute ja sen systemaattinen arviointi. Galvin ym. (2021) jäsentävät onnistunutta implementaatiota neljän toisiaan täydentävän mahdollistajan kautta: luovuus ja joustavuus toiminnassa, jaettu traumainformoitu tietoisuus ja ymmärrys, mahdollistava johtaminen yhdessä toiminnan muutosagenttien kanssa sekä rakenteellinen tuki organisaatiorakenteissa. Näiden havaintojen perusteella traumainformoitu työote edellyttää sekä muodollista että epämuodollista oppimista ja aktiivista muutoksen johtamista (Simons ym. 2020).

Samanaikaisesti käyttöönottoon liittyy merkittäviä haasteita, jotka voivat estää traumainformoidun työotteen juurtumista osaksi arjen käytäntöjä. Näihin lukeutuvat resurssipula, epäyhtenäiset käytännöt, sovittujen toimintamallien noudattamatta jättäminen sekä täydennyskoulutuksen riittämättömyys (Galvin ym. 2021). Lisäksi muutosvastarinta ja työn kuormittavuus voivat kytkeytyä epäselvyyteen traumainformoidun työotteen konkreettisista sisällöistä ja työntekijöihin kohdistuvista odotuksista, mikä korostaa selkeiden ja validoitujen viitekehysten tarvetta traumainformoidun työotteen juurruttamisessa traumasta selvinneiden hyödyksi (Huo ym. 2023). Ilman yhteistä kieltä ja jaettua ymmärrystä on vaarana, että traumainformoitu työote jää irrallisiksi käytännöiksi tai yksittäisten työntekijöiden varaan, eikä integroidu osaksi organisaation rakenteita ja johtamiskäytäntöjä (Lovell ym. 2022). Lisäksi tutkimus osoittaa, että koulutuksen vaikutukset jäävät helposti lyhytkestoisiksi, mikäli ne eivät linkity selkeästi arjen rakenteisiin, johtamiskäytäntöihin ja systemaattisiin seurantamekanismeihin (Simons ym. 2020; Whitaker ym. 2019).

Traumainformoitu työote johtamisen näkökulmasta

Traumainformoidun työotteen juurtuminen organisaatioihin ei ole ensisijaisesti yksittäisten ammattilaisten osaamiseen liittyvä kysymys, vaan johtamiseen, rakenteisiin ja organisaatiokulttuuriin kiinnittyvä prosessi. Useat tutkimukset osoittavat, että ilman johdon aktiivista tukea, selkeitä rakenteellisia ratkaisuja ja yhteistä suuntaa traumainformoitu työote jää helposti hajanaisiksi käytännöiksi tai yksittäisten työntekijöiden vastuulle. (Lovell ym. 2022; Simons ym. 2020).

Traumainformoitu johtaminen edellyttää valmiutta tunnistaa ja huomioida sekä asiakkaiden että henkilöstön kokemusten vaikutuksia työyhteisön dynamiikkaan, päätöksentekoon ja toimintakäytäntöihin. Lovell ym. (2022) korostavat, että onnistunut implementaatio edellyttää johdon ja esihenkilöiden jaettua ymmärrystä traumainformoidun työotteen merkityksestä sekä kykyä sovittaa yhteen palvelujärjestelmän vaatimukset ja työntekijöiden sekä palvelujen käyttäjien tarpeet.

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että koulutus yksin ei riitä muuttamaan johtamiskäytänteitä tai organisaation toimintalogiikkaa. Simons ym. (2020) osoittavat, että vaikka traumainformoitua osaamista kehittävät koulutukset lisäävät ammattilaisten tietoa, itsevarmuutta ja ammatillista reflektiokykyä, käyttäytymisen ja käytäntöjen muutos edellyttää johtamisen tukea, työn organisointia uudella tavalla sekä rakenteita, jotka mahdollistavat turvallisuuden, reflektiivisyyden ja jatkuvan arvioinnin. Vastaavasti Whitaker ym. (2019) tuovat esiin, että koulutuksen vaikutukset jäävät helposti näkymättömiksi kvantitatiivisissa mittareissa, ellei organisaatiokulttuuri tue opittujen periaatteiden arkeen soveltamista. Tämä edellyttää selkeitä rakenteita, resurssien uudelleenkohdentamista sekä sellaista johtamiskulttuuria, joka sallii epävarmuuden, oppimisen ja kriittisen tarkastelun osana kehittämistyötä (Lovell ym. 2022).

Hyvänä esimerkkinä voidaan nähdä Skotlannin hallituksen rahoittama Trauma Transformation Programme (NTTP), joka on usean toimijan yhteistyössä toteuttama ohjelma, jossa tavoitteena on rakentaa koko julkista sektoria läpäisevä traumainformoitu työote. Skotlanti on sitoutunut trauman vaikutusten varhaiseen tunnistamiseen, eri sektorien välisen yhteistyön vahvistamiseen ja innovatiivisiin, monialaisiin ratkaisuihin, joiden avulla tuetaan ihmisten arjessa selviytymistä ja toipumista. Traumainformoitu työote nähdään koko yhteiskuntaa koskevana, kansallisena kehittämisen suuntana, jonka perimmäisenä tavoitteena on parantaa väestön terveyttä ja kaventaa eriarvoisuuksia eri ihmisryhmien välillä. Lähtökohtana on ymmärrys siitä, että trauma koskettaa monia ja vaikuttaa laajasti ihmisten hyvinvointiin, joten turvalliset, kunnioittavat ja luottamusta vahvistavat kohtaamiset kuuluvat jokaisen ammattilaisen perustehtävään. (NHS 2024; National Trauma Transformation Programme 2026).

Lopuksi

Keskeistä on, että traumainformoitu työote ei rajaudu yksittäisiin menetelmiin tai ammattiryhmiin, vaan edellyttää yhteistä arvopohjaa ja toimintatapaa organisaation kaikilla tasoilla (Lovell ym. 2022). Tässä artikkelissa tarkasteltu tutkimuskirjallisuus osoittaa, että traumainformoitu työote ei ole yksittäinen menetelmä tai koulutuksella ratkaistava osaamisvaje, vaan laaja-alainen organisaatiotason muutosprosessi. Trauma kytkeytyy kiinteästi sekä palvelujen käyttäjien kokemuksiin että henkilöstön työhyvinvointiin, ja sen vaikutukset rakentuvat usein huomaamattomasti osaksi rakenteita, käytäntöjä ja johtamisen tapoja. Vaikka traumainformoidun työotteen periaatteet ovat laajasti tunnistettuja, niiden toteutuminen jää monissa organisaatioissa hajanaiseksi ilman selkeitä viitekehyksiä, yhteistä kieltä ja johdon pitkäjänteistä sitoutumista.

Johtamisen näkökulmasta keskeiseksi nousee kyky tunnistaa trauma systeemisenä ilmiönä ja luoda edellytykset toimintakulttuurille, jossa turvallisuus, osallisuus ja reflektiivisyys ovat rakenteellisesti tuettuja. Tässä kohdin moni implementaatio kohtaa suurimmat haasteensa. Näiden havaintojen valossa korostuu tarve jäsennetyille, käytäntöön ankkuroituville toimintamalleille, jotka tukevat traumainformoidun työotteen systemaattista juurruttamista organisaatioihin. Traumainformoitu työote -hankkeessa kehitetty koulutusmalli tulee tarjoamaan erityisesti sotealan henkilöstölle perustietoa traumainformoidusta työotteesta ja sen soveltamisesta työelämän eri konteksteihin. Malli on sovellettavissa myös muille aloille.

Lähteet:

Berring, L. L., Holm, T., Hansen, J. P., Delcomyn, C. L., Søndergaard, R., & Hvidhjelm, J. (2024). Implementing trauma informed care—Settings, definitions, interventions, measures, and implementation across settings: A scoping review. Healthcare, 12(9), 908. https://doi.org/10.3390/healthcare12090908

Galvin, E., Morris, H., Mousa, A., O’Donnell, R., Halfpenny, N., & Skouteris, H. (2021). Implementation of The Sanctuary Model in residential out-of-home care: Enablers, barriers, successes and challenges. Children and Youth Services Review. https:// doi. org/ 10. 1016/j. child youth. 2020. 105901

Goldstein, E., Chokshi, B., Melendez Torres, G. J., Rios, A., Jelley, M., & Lewis O’Connor, A. (2024). Effectiveness of trauma informed care implementation in health care settings: Systematic review of reviews and realist synthesis. The Permanente Journal, 28(1). https://doi.org/10.7812/TPP/23.127

Huo, Y., Kohrt, B. A., Leszcz, M., & Kidd, S. A. (2023). Barriers and enablers for the implementation of trauma informed care in healthcare settings: A systematic review. Implementation Science Communications, 4, Article 49. https://doi.org/10.1186/s43058 023 00428 0

Lovell, R. C., Greenfield, D., Johnson G., Ejz, K., & Amanatidis, S. (2022). Optimising outcomes for complex trauma survivors: Assessing the motivators, barriers and enablers for implementing trauma informed practice within a multidisciplinary health setting. BMC Health Services Research, 22, Article 434. https://doi.org/10.1186/s12913-022-07812-x

Mahon, D. (2024). An umbrella review of systematic reviews on trauma informed approaches. Community Mental Health Journal, 60, 1627–1651. https://doi.org/10.1007/s10597-024-01317-z

National Trauma Transformation Programme. 2026. Homepage – National Trauma Transformation Programme Viitattu 23.4.206

NHS. 2024. Trauma – national trauma transformation programme | NHS Education Viitattu 23.4.2026

Simons, M., De Young, A., McPhail, S. M., Harvey, G., Kenardy, J., Kularatna, S., Kimble, R., & Tyack, Z. (2020). A web based educational intervention to implement trauma informed care in a paediatric healthcare setting: Protocol for a feasibility study using pre–post mixed methods design. Pilot and Feasibility Studies, 6, Article 118. https://doi.org/10.1186/s40814-020-00636-8

Whitaker, R. C., Herman, A. N., Dearth Wesley, T., Smith, H. G., Burnim, S. B., Myers, E. L., Saunders, A. M., & Kainz, K. (2019). Effect of a trauma awareness course on teachers’ perceptions of conflict with preschool aged children from low income urban households: A cluster randomized clinical trial. JAMA Network Open, 2(4), e193193. https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2019.3193

SAMHSA (2023). Substance Abuse and Mental Health Services Administration: Practical Guide for Implementing a Trauma-Informed Approach. Rockville, MD: National Mental Health and Substance Use Policy Laboratory. Substance Abuse and Mental Health Services Administration